Elina Merenmies: "Minulle maalaus on ihme"

Mitä taidemaalaus sinulle merkitsee?

Minulle maalaus on ihme. Tuhannet värisävyt ja sekoitussuhteet tulevat mieleen tarvittaessa, kutsun sitä vitsinä ”putkipostiksi”. Oppilaillekin sanon: Odota putkipostia!

Maalaukseen ilmestyy asioita, joita en suunnitellut – hyvin kokonaisvaltaisia kuvia kokemuksesta, jolle ei ole sanoja, ja jonka kieli on kuitenkin selittämättömästi ihmisen tunnistettavissa.

Valmis teos paljastaa väistämättömästi, kuka olen, ja niin on oikein hyvä.

Ihmiset usein ihmettelevät, miksi teokseni ovat toisinaan niin tummia, synkkiä ja hurjiakin. En osaa vastata kysymykseen, mutta minulla on jonkinlainen teoria: haluan taiteeltani, että voin murtautua sen tietyn rajan yli, joka on asioiden välillä, että sisimpäni jotenkin ”asuu” litteissä asioissa. Ehkä murtautuminen yhdistyy samalla inhimilliseen todellisuuteen, joka – jos ei suorastaan kaikille, niin varmaankin hyvin monille ihmisille – on aika vaikea kestää, täynnä kärsimystä. Tämä on minusta riippumaton elementti, todellisuus.

Toisaalta ihmiset usein pakenevat todellisuutta. Minä pyrin jotenkin päinvastaiseen, vaikka samalla taistelen piiloutuvaa heikkouttani ja pelkuruuttani vastaan. Yritän olla rohkea ja iloinen, ja samalla katsoa olemassaoloa ja etenkin omaa toimintaani sellaisena kuin se on, yrittäen korjata sen itsessäni, mitä voin. Sitten se kaikki purkautuu maalaukseen, ja yllättää minutkin. Vähän niin kuin David Cronenbergin elokuvassa The Fly (Kärpänen): tahaton virhe muuttaa tieteellisen kokeen lopputuloksen, ja tarinan tragikoominen osuus toden teolla alkaa.

Olen tavattoman kiitollinen, että elän tässä ajassa, jossa olen saanut tehdä mitä haluan ammatissani, täysin riippumatta sukupuolestani tai muista ihmisten keksimistä esteistä. Olen saanut riehua kankaalla ilman, että minua olisi kauheasti edes kukaan yrittänyt rajoittaa, pikemminkin olen saanut apua ja tukea, ja yllättäviäkin ymmärtäjiä taiteelleni.

Varhaislapsuudestani muistan ensimmäisen totaalisen maalauskokemukseni, kun maalasin Haukilahden kallioilla tyytyväisenä kivistä ja betonista kyhättyä kilpikonnaa. Oli kesä ja alkoi sataa, ja niin meitä pienempiä valvovat, äärimmäisen kiltit ja huolestuneet nuoret tulivat nostamaan minut syliin ja kantoivat suojaan sateelta. Ajattelin, että täällä on kyllä paras palvelu ikinä! Saa maalit ja siveltimen, ja kun sää yllättää, ei missään tapauksessa jätetä kastumaan. Minusta tuntuu, että siitä lähtien maalaaminen on aina jotenkin järjestynyt.

Mitä vuodet Vapaassa Taidekoulussa ovat opettaneet?

Jos joku olisi sanonut minulle nuorena taideopiskelijana, että minusta tulee vielä Vapaan Taidekoulun rehtori, ja että olen siinä työssä aika onnellinen, monien kiireiden keskellä, en olisi ikinä uskonut. Mutta ainakin sen ne ovat opettaneet. Olen myös oppinut paljon lisää maalaamisesta ja väreistä, ja egyptiläisen puu-liitupohjan, eli ikonipohjan valmistuksen.

Mikä on tärkein asia, jonka haluat oppilaille opettaa?

Aina toistan heille, että olemalla kaikessa rehellinen saatte itsetuntoa, ja että ei kannata tehdä mitään elämässänne, mitä ette olisi pikkulapsena hyväksyneet. Sen kohdalla oppilaat aina nauravat minulle hyväntahtoisesti. Eli yritän opettaa heitä olemaan oma itsensä, se paras versio itsestään, jos sellaista nyt on edes mahdollista opettaa. Voi yrittää.

Mistä saat itse inspiraatiota maalaamiseen?

Hyvästä taiteesta, ja etenkin klassisesta musiikista, se on takuuvarmaa inspiraatiota. Säveltäjistä sanotaan, että he asuvat musiikissa, ja minäkin haluaisin asua siellä.  Mutta en oikein tarkkaan tiedä, mistä saan yhtäkkiä roppakaupalla inspiraatiota työhuoneen hiljaisuudessa. Silloin aina hetkittäin tajuan, että juuri tätä haluan nyt tehdä. Inspiraatio tulee ja menee. Joskus tulee ajatus, jonka saatan pian unohtaa, jos en merkitse sitä jotenkin ylös tai tee luonnosta.

Kenen taidemaalarin oppilas olisit halunnut olla?

Jos saisi vain yhden valita, niin Pyhittäjä Andrei Rublevin, ikonimaalarin (k. 1430). Voisin kuvitella, että pelkkä hänen olemuksensa ja työskentelynsä katseleminen olisi riittänyt minulle, sillä hänen ikoneistaan voi löytää sanomattoman kauneuden ja niin poikkeuksellista iloa ja rauhaa ilmaisevan läsnäolon.

Mitkä tekniikat ovat sinusta tällä hetkellä kiinnostavimpia?

1400–1700-luvun tekniikat öljyvärimaalauksessa, ikonitempera ja kultaus. Tekisi mieli päästä opettelemaan ja kokeilemaan joskus vielä enkaustiikkaa, eli mehiläisvahatemperaa, ja toisaalta myös mosaiikkia.

Mikä on parasta Vapaassa Taidekoulussa?

Pienessä koulussa on kodikas tunnelma, ja kaikki tuntuvat läheisiltä. Ja sekin, kun näkee, miten oppilaat tekevät keskittyneesti töitä, mikä nyt on aina niin hieno näky! Joskus on parasta, kun huomaa, miten pienikin rohkaisu voi vaikuttaa positiivisesti.

Missä olet itse opiskellut?

Aloitin Helsingin yliopiston Piirustuslaitoksella 1987, mutta sitten muutinkin keväällä 1988 parikymppisenä Belgiaan. Opiskelin 1,5 vuotta maalausta Brysselin Institut de St Lucissa, jossa oli pieni maalauksen osasto. Sinä aikana pääsin Kuvataideakatemiaan, mutta jatkoin vielä vuoden Belgiassa vaihdossa.

Tuon perään olin maalauksen laitoksella Kuvataideakatemiassa muutaman vuoden, ja taas välillä lähes vuoden Prahan Taideakatemiassa monumentaalimaalauksen ateljeessa 1991-92. Tsekinmaassa asuin yhteensä miltei kolme vuotta. Kuvataideakatemian galleriassa oli lopputyönäyttelyni 1992. Olin koulussa vielä muutamia melko lyhyitä jaksoja Kuvataiteen maisterintutkintoon saakka 1999.

Minulta usein kysytään Pariisista, että enkö ollenkaan opiskellut siellä. Olen asunut Parisiissa yhteensä ehkä viisi vuotta eripituisia aikoja ja maalannut siellä maisterintutkinnon teoksiakin, mutten koskaan ollut oppilaana missään paikallisessa koulussa.

Elina Merenmies

• Kuvataiteilija, kuvataiteen maisteri
• Syntynyt 1967
• Työskentelee Helsingissä
• Opiskelut: Yliopiston piirustuslaitos, Institut Saint Lucis, Bryssel, Prahan Taideakatemia ja Kuvataideakatemia.
• Vapaan Taidekoulun rehtori: vierailevien opettajien rekrytointi, koulun opetuksen sisältö kokonaisuudessaan, perusteet ensimmäiselle vuosikurssille, esim. öljyvärit sekä väriaineiden sekoitusominaisuudet, tussipiirustus, neljännen vuosikurssin opettaja, valmistuvien taidemaalareiden lopputyönäyttelyn vastaava.