Opintojakso Italian Perugiassa käynnisti Vapaan Taidekoulun Erasmus+-toiminnan jatkon

Neljännen vuosikurssin taidemaalariopiskelijat olivat viikon mittaisella opintojaksolla Italian Perugiassa joulukuun toisella viikolla. Ohjelmaan kuului vierailuja paikallisessa yhteistyökoulussa, Accademia di Belle Arti ”Pietro Vannucci” di Perugia – taideakatemiassa, taideakatemian järjestämä työpaja sekä tutustumista Perugian kirkkoihin ja museoihin. Kohokohtiin lukeutuivat lisäksi päiväretket Assisin Pyhän Fransiskuksen basilikaan ja Spoleton katedraaliin sekä Palazzo Collicolaan.

Opiskelijoiden lisäksi matkalla olivat mukana taidemaalari, rehtori Elina Merenmies, opintosihteeri Ilse Rossander ja dosentti, taidehistorioitsija Juha-Heikki Tihinen, joka opettaa Vapaassa Taidekoulussa. 

Matkakertomus 

- Mikko Haiko, 4.vsk

Pääsimme lentokentältä ulos ja tunsimme auringonsäteet. Italia! Aurinko! Suomen syksyn ja alkutalven kohmettamat Vapaan Taidekoulun neljännen vuosikurssin taidemaalariopiskelijat imivät valoa kalpeisiin olemuksiinsa ja totesivat ”Si!”. Rooman juna-asemalta juoksimme Colosseumille ja takaisin, joimme espressomme ja hyppäsimme Perugiaan vievään junaan.

Perugia, Tiberjoen varrelle perustettu kukkulakaupunki otti meidät pimenevässä illassa vastaan. Kiipesimme sen keskiaikaiselle huipulle, löysimme hotellimme, opettelimme sanomaan ”buona notte” ja nukahdimme.

Aamulla harjoittelimme lausumaan ”buongiorno”, ja pian ihmettelimmekin Accademia di Belle Arti ”Pietro Vannucci” di Perugia -koulun sisäpihaa ja akatemian ”presidentin toimiston” valtavaa ikkunaa, sekä ikkunasta näkyvää auringon paljastamaa laaksomaisemaa kattomerineen ja vuorenhuippuineen. 

Tohtori Claudia Biagini ja professorit Mario Consiglio ja Lucilla Ragni kertoivat meille koulusta ja sen historiasta, erityisesti koulun nimessäkin esiintyvästä Pietro Vannuccista, Leonardon kanssa samaan aikaan Verrochion työpajassa opiskelleesta perugialaisesta taidemaalarista ja Rafaelin opettajasta.

Koulun oppilaat esittelivät meille teoksiaan ja pian olimme työpajassa, jossa maalasimme ja piirsimme ”postikortteja”. Työpajan postikortit – kommunikaation ja toisen ihmisen muistamisen ja huomioimisen välineet – kerättiin yhteen, ja meille kerrottiin, että ne koottaisiin keväällä 2026 kokonaistaideteokseksi.

Tämän jälkeen pääsimme vierailemaan koulun grafiikan pajassa, jossa näimme lisää oppilaiden töitä ja liudan suuria, kunnioitettavan vanhoja grafiikan prässejä. Myöhemmin tutustuimme vuonna 1573 perustetun akatemian opettajien ja oppilaiden maalauksiin sekä grafiikan teoksiin koulun omassa museossa(!). Museolla oli myös suuri kokoelma kipsiveistoksia, joita hartaasti piirsimme.

Perugian Galleria Nazionale dell`Umbria -museossa kylvetimme itsemme renessanssilla ja näimme pääosin Umbrian alueella vaikuttaneiden taiteilijoiden maalauksia 1200-luvulta 1800-luvulle saakka. Museossa oli esillä myös italialaisen transavantgarde-suuntauksen johtohahmoihin kuuluneen nykytaiteilijan Mimmo Paladinon ”Anthologica” -retrospektiivi. Museo Civico di Palazzo della Pennassa tutustuimme mm. Joseph Beuysin käsitteellisiin liitutauluihin ja ”aerofuturismin isänä” tunnetun Gerardo Dottoren futuristisiin maalauksiin.

Teimme päiväretken Assisiin, jossa Pyhän Fransiskuksen Basilikan seinät ja katot tulvivat Giotton, Cimabuen ja Simone Martinin värikkäitä freskoja. Tämä kuvaräjähdys aiheutti taidemaalariopiskelijoissa mm. kyynelehtimistä, kuvauskiellon sinnikästä uhmaamista ja kohtalaisen kovan migreenin. Kiersimme sokkeloisen kaupungin kirkkoja Juha-Heikki Tihisen taustoittaessa meille taideteosten tyylisuuntia ja tekijätietoja. Tunsimme olomme etuoikeutetuiksi saadessamme taidehistorioitsijan mukaan matkalle, sillä näyttelyt ja kirkkojen taideaarteet avautuivat nyt poikkeuksellisella tavalla.

Kuljeskelun lomassa hihittelimme Helsingin Sanomien otsikolle, jonka mukaan Suomessa aurinkoa oli nähty joulukuun aikana 20 minuutin verran.

Assisin lisäksi matkasimme Spoletoon, jossa tutkimme Spoleton katedraalia ja vierailimme Palazzo Collicolassa. Palatsin toisessa kerroksessa oli esillä William Kentridgen näyttely, joka levittäytyi Collicolan perheelle kuuluneisiin asuinhuoneisiin ja asettui perheen taidekokoelman ja irtaimiston joukkoon. Palatsin ylemmät kerrokset esittelivät pääosin modernin ajan veistoksia ja maalauksia.

Opintomatka oli hengästyttävän intensiivinen. Satojen tai tuhansien nähtyjen teosten ja kenties sadan tuhannen askeleen jälkeen pakkasimme laukkumme ja sanoimme Italialle ”Grazie mille!” ja auringolle ”Arrivederci!”.

Hanke on Euroopan unionin rahoittama. Euroopan unioni tai Euroopan koulutuksen ja kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA) ei vastaa julkaisun sisällöstä.  

Kuvat: Ilse Rossander