Mikko Haiko:

"Maalaaminen vie aina perille."

Milloin löysit kiinnostuksen kuvataiteisiin?

Olen piirtänyt ja maalannut lapsesta lähtien. Luin pienenä sarjakuvia ja piirsin niiden hahmoja. Toiset lukivat Aku Ankkaa, minä Conan Barbaaria. Muistan kun näin isosiskoni ja -veljeni piirustuksia ja maalauksia ja haltioiduin niistä. Pidin taidekirjoista. Kaikki perheemme lapset piirsivät ja maalasivat, vaikka kukaan meistä ei käynyt kuvataidekerhoissa. Luulen, että varhaiset tylsistyneisyyden hetket ajoivat minut paperin ääreen ja käyttämään mielikuvitustani.

Lukion jälkeen innostuin valtavasti valokuvaamisesta ja olenkin opiskellut ja tehnyt myös valokuvataidetta. Kuvataide on siis kulkenut elämässäni aina mukana, vaikka tekemisen tavat ovat vaihdelleet.

Mitä maalaaminen merkitsee sinulle?

Maalaminen on virtaamista. Se merkitsee minulle yhteyden luomista ympäröivän maailman, ajatusten, tunteiden ja kehon välille. Työskennellessäni tunnen eläväni. Saan siitä irrationaalista iloa ja tarvitsen sitä elämääni. Maalaus on myös silta toiseen ihmiseen.

Maalaaminen on jotain, mitä haluan viedä eteenpäin. Se on ankkuri ja samalla tutkimusalue tai leikkikenttä. Suhtaudun siihen kuolemanvakavasti ja täysin leikilläni. Mutta en koskaan välinpitämättömästi. Maalaaminen vie aina perille.

Se on astumista maailmaan maailman sisällä, jonnekin josta pääsee kyllä takaisin, mutta takaisin tulee aina muuttuneena.

Maalaan itseni kokonaiseksi.

Mitä asioita koet opiskelun Vapaassa Taidekoulussa antaneen sinulle?

Vapaa Taidekoulu on antanut työskentelylleni raamit. Olen ollut iltaisin väsynyt ja aamulla taas utelias. Koulu on antanut käytännön työkaluja ja tietoa, joiden äärelle en olisi muuten päässyt. Se on tuonut elämääni myös tekemistä arvostavan ja toisiaan kannustavan yhteisön.

Ymmärrän maalausta nyt laajemmin kuin ennen ja aavistan myös sen, kuinka vähän vasta tiedänkään. Vapaa Taidekoulu on tuonut työskentelyyni lukemattomia toistoja, ja toistot rakentavat pohjaa tulevalle.

Millaisia ajatuksia tai löytöjä kohtaat maalatessa?

Teos on kuin peili: se näyttää keskeneräisyyteni, vahvuuteni ja heikkouteni, toiveeni, iloni, pelkoni, suruni, haurauteni, turhamaisuuteni ja hurmion. Tiedän mitä löysin, kun työ on valmis, tai ehkä tiedän vasta vähän ajan päästä. Eikä sillä tiedollakaan ole niin väliä. Tärkeintä on itse tekeminen ja taas seuraavan maalauksen aloittaminen.

Millaisia eväitä elämään taiteilijana toivot saaneesi valmistuttuasi?

Toivon, että Vapaa Taidekoulu on valanut terästä selkärankaani, puhaltanut tuulta siipiini ja täyttänyt samalla taskuni kivillä, että ulkoinen menestys tai sen puuttuminen ei määritä tai kahlitse minua tai tekemistäni. Toivon, että maalaaminen on osa kasvamista ihmisenä, sekä eväitä syvien teoksien tekemiseen, ja että voin ruokkia uteliaisuutta loppuun saakka.

Mikko Haiko

• Aiempi koulutus: Taiteen maisteri (valokuvataide), Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Opiskellut myös graafista suunnittelua ja tiedotusoppia. 
• Esikuvat: Karhukainen ja Johan Venninen
• Harrastukset maalaamisen ohella: Kuntosali, salsa, musiikin soittaminen ja musiikin tekeminen.
• Syntymävuosi: 1984
• Onko joku muu asia, jonka haluaisit vielä kertoa? Haaveilen hirsiateljeesta maaseudulla.