Jubileumsutställningen Fria 90 | HAM
Tammikuun kuukauden maalausäänestyksen voittivat Taina Hakalan ja Eleonoora Lehvosen teokset.
Hakala opiskelee kolmatta vuosikurssia ja Lehvonen toista.
Lähdin alun perin versioimaan pienempää, Suojissa nimistä teostani isompaan kokoon, jossa näkyy lehtimajasta ylöspäin katsottuna öinen taivas, koska halusin tietää miltä kyseinen teos tuntuisi isompana.
Varsin pian kuitenkin huomasin että tästä maalauksesta ei ollut tulossa uutta Suojissa versiota, vaan se lähti elämään omaa elämäänsä. Maalasin teosta yhden illan ajan, onnellisena, isohko koko mahdollistaa fyysisesti vapautuneen, rennon maalausotteen ja maali tuntui tottelevan mieleni liikkeitä.
Jalkapallossa kai hoetaan "be one with the ball" - ole yhtä pallon kanssa - , tarkoittaen käsittääkseni mielentilaa, jossa ilman sanallistettuja, lineaarisia ajatuksia vain tietää täsmälleen miten potkaista sitä palloa. Ahkeran harjoittelun kehittämä mieli arvioi hetkessä oman sijainnin kentällä suhteessä palloon, maaliin, omiin joukkuetovereihin ja vastustajiin kentällä, sekä näiden sijoittumisen ja etenemisen suhteessa toisiinsa, treenattu keho lataa potkuun juuri oikean määrän voimaa ja kierrettä ja homma vain toimii niin hyvin että se tuntuu suorastaan maagiselta.
Tämän teoksen maalaaminen oli jokseenkin näin euforista, mikä oli virkistävää vaihtelua, sillä monesti maalaaminen voi olla melkoista kamppailua kun yrittää räpistellä kohti tuntematonta, josta kuitenkin on jokin idea, mihin haluaisi päästä.
Illan muututtua jo yöksi olin niin väsynyt - vaikka onnellinen - että ymmärsin parhaaksi lopettaa kun maalaus yhä näytti mielestäni hyvältä. Ajattelin pitkään jatkavani maalausta "vielä vähäsen",
mutta katseltuani sitä moneen otteeseen kuukausien kuluessa hyväksyin lopulta sen olevan valmis, jos yrittäisin väkisin jatkaa sitä, todennäköisesti tuhoaisin sen mikä siinä on hyvää.
Tässä oikeastaan toteutui yksi tärkeimmistä syistäni maalata, ajatus siitä että antautumalla prosessille, keskittämällä koko olemukseni (sieluni, jos niin tahdotte) siveltimen kosketukseen pinnalla, voin löytää tuntemattomaan, yllättää itsenikin sillä mitä maalauspohjalle ilmestyy.
Maalaamisessani haen tasapainoa vapautuneen, vaikka sitten pelottavankin hapuilun ja suunnitelmallisuuden välillä. Olen kiinnostunut värien kerrostamisesta, mikä vaatii järjestelmällisyyttä ja aikaa, mutta haluan myös pyrkiä seuraamaan impulsseja, luottaen niille olevan syynsä, vaikken osaisi sitä siinä hetkessä järjellä perustella.
Ystävällisin terveisin
Taina Hakala
Minusta tuntui että tämä teos oli tärkeää tehdä juuri nyt.
Tein maalauksen Erno Enkenbergin ohjaamalla Ristipölytys nimisellä kurssilla. Tehtävänä oli yhdistää yhteen maalaukseen kaksi erilaista taidesuuntausta. Päätin risteyttää renessanssia sekä keskiaikaista kuvitustaidetta.
Olin viikko ennen kurssin alkua piirtänyt kuvan renessanssitaitelija Raffaello Sanzion maalauksessa esiintyvästä Arkkienkeli Mikaelista ja silloin tiesin, että haluan tuoda tämän enkelin myös minun maalaukseeni. Alkuperäisessä maalauksessa enkeli voittaa paholaisen. Aloin miettimään meidän maailmamme paholaisia ja siitä syntyi idea tähän teokseen. En halunnut teoksen kuitenkaan olevan liian vakava tai synkkä ja mielestäni keskiaikaisella tyylillä tehdyt hahmot tuovat sopivan kontrastin taulun sisältöön.
Kokeilin ensimmäistä kertaa maalauksen suunnittelua tietokoneella ja uskon, että tulen hyödyntämään sitä tulevaisuudessakin.
Tällä hetkellä opiskelen toisella vuosikurssilla Vapaassa Taidekoulussa. Tulevaisuudessa haluaisin lähteä jatko-opiskelemaan Kankaanpään taidekouluun.