Tiia-Leena Haatajan teos valittiin lokakuun kuukauden maalaukseksi

Teoksesta:

Tämä omakuva syntyi Erno Enkenbergin kurssilla, jossa tehtävänämme oli tutkia valitsemamme suosikki- ja inhokkitaitelijan maalaustapaa sekä luoda sen pohjalta oma tulkinta esikuvan tyyliä seuraten. 

Valitsin suosikikseni Helene Schjerfbeckin. Minua kiinnostaa hänen taitonsa yksinkertaistaa havaintoa ja käsitellä valoa ja varjoa muodon kautta siten, että kuvat muuttuvat lähes kaksiulotteisiksi.

Päätin ottaa teoksen malliksi saavutettavissani olevan mallin - eli itseni. Tein ensin peiliin kautta useampia luonnoksia hiilellä ja vesivärillä.

Sitten valitsin yhden luonnoksen, jonka pohjalta maalasin teoksen lähes kertamaalauksena pohjamaalatulle kankaalle. Pohjan haalea kupari väri jäi maalauksen alaosaan lähes sellaisenaan - ja siitä pidän erityisen paljon. 

Ihon sävyt tuottivat alkuun hankaluutta ja havainnossa pysyminen hidasti pelkistämistä.

Opettajan rohkaisu käyttää leveämpiä siveltimiä auttoi viimeistelemään teoksen lopullisen ilmeen. Iso muutos tapahtui ihan lopussa, kun pienet yksityiskohdat peittyivät vahvempien värikerrosten alle.

-

Olen tyytyväinen teoksen värimaailmaan ja valon ja varjon muotoihin. Löydän omakuvassa paitsi omia, myös sukulaisteni piirteitä. Hahmon tiivis katse on merkillinen, ja on osin itsellenikin mysteeri, mistä se tuli.

Teos opetti, että luonnosten kautta aihetta on helpompi yksinkertaistaa ja värien suunnittelun avulla maalaamisprosessi voi olla nopeakin. Olisi kiinnostava toistaa tämä tehtävä joskus uudelleen.

Tulevaisuudessa haluaisin osata luoda teoksia, jotka ovat yhtäaikaa ikiaikaisia mutta tuoreita. Olisi myös ihana voida kuljettaa katsojaa taiteen avulla sinne, missä sanat loppuvat ja uudet merkitykset avautuvat kuvan kielellä.

Maalaaminen on minulle tutkimusta ja matkaa niin mielen sisälle kuin kohti muita ihmisiä. Toivon, että olen vasta alkumatkassa.